Hello, how can we help you?

Legal alerts / 8 Feb 2016

Legal Alert – Major Reform of the Law of Evidence and Procedure (in Finnish)

The law of evidence and procedure has been reformed affecting the handling of civil and criminal cases before Finnish courts.

New provisions concerning the taking of evidence entered into force at the beginning of this year. The changes relate to, inter alia, means of evidence, evaluation of evidence and the threshold in the presentation of evidence. Along with these new provisions, the taking of anonymous evidence has also been made possible in certain situations.

With respect to commercial disputes between businesses the reforms concerning the role of an expert witness named by a party to the dispute are of particular interest. The new provisions allow the parties a more diverse range of methods to make use of an expert, but at the same time introduce opportunities for the other party to challenge the impartiality and competence of such an expert.

The new provisions on the right of appeal to the Court of Appeals entered into force at the beginning of October 2015. Following this reform, appealing a case to the Court of Appeals requires leave to appeal in all civil cases and in a large number of criminal cases.

 

MUUTOKSIA OIKEUDENKÄYNTEJÄ KOSKEVAAN LAINSÄÄDÄNTÖÖN

Oikeudenkäyntimenettelyä koskeviin säännöksiin on tehty muutoksia, jotka vaikuttavat käytännössä kaikkien riita- ja rikosasioiden käsittelyyn yleisissä tuomioistuimissa.

Vuoden 2016 alussa astuivat voimaan uudistetut todistelua koskevat säännökset. Säännökset koskevat muun muassa todistuskeinoja, todistusharkintaa ja näyttökynnystä. Uusien säännösten myötä esimerkiksi anonyymi todistelu säädettiin mahdolliseksi rikosasioissa.

Yritysten välisiin kaupallisiin riitoihin liittyen huomionarvoisia ovat erityisesti uudistukset, jotka koskevat riidan osapuolen nimeämän asiantuntijan roolia oikeudenkäynnissä. Säännökset tarjoavat asianosaisille aiempaa monipuolisempia keinoja asiantuntijan hyödyntämiseen, mutta avaavat samalla vastapuolelle lakiin perustuvan mahdollisuuden haastaa asiantuntijan puolueettomuuden ja pätevyyden.

Lokakuun 2015 alussa tuli voimaan uudistettu jatkokäsittelylupajärjestelmä. Muutoksen myötä kaikki riita- ja hakemusasiat sekä suuri osa rikosasioista saatettiin jatkokäsittelyluvan piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että kun käräjäoikeuden ratkaisusta valittaa hovioikeuteen, hovioikeus tutkii ja ratkaisee vain ne asiat, joille se on myöntänyt jatkokäsittelyluvan.

Uudet todistelua koskevat säännökset

Mitä uudistukset koskevat?

Todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevat uusitut säännökset tulivat voimaan vuoden 2016 alussa. Säännöksiä sovelletaan käräjä- ja hovioikeuksissa sekä korkeimmassa oikeudessa niiden käsitellessä riita- tai rikosasiaa. Pääasiassa uudet säännökset ainoastaan kokoavat jo voimassa olleen käytännön lakiin, mutta samalla todistusoikeuteen tehtiin eräitä huomionarvoisia uudistuksia.

Uudessa todistelua koskevassa oikeudenkäymiskaaren luvussa on säännökset muun muassa

  • todistusharkinnasta, todistustaakasta ja näyttökynnyksestä,
  • siitä, kenen tehtävä on hankkia todisteet ja millä edellytyksillä tuomioistuin voi evätä tarjotun näytön,
  • velvollisuudesta tai oikeudesta kieltäytyä todistamasta, ja
  • todistuskeinoista, joita ovat asianosaisen kuulustelu, todistaja, asiantuntija, asiakirja ja katselmus.

Lainvastaisesti hankittu todiste on jätettävä hyödyntämättä, jos siihen on painavat syyt ottaen huomioon asian olosuhteet.

Anonyymi todistaminen säädettiin mahdolliseksi rikosasioissa. Tuomioistuimella on oikeus myöntää todistajalle anonymiteetti, jos rikoksesta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta ja jos menettely on välttämätön todistajan tai hänen läheisensä suojaamiseksi.

Asiantuntijan käyttö oikeudenkäynnissä uusien säännösten mukaan

Kaupallisten riitojen näkökulmasta huomionarvoisia ovat erityisesti asiantuntijan käyttämiseen todistuskeinona liittyvät uudet säännökset.

Aiemmin voimassa olleen lainsäädännön mukaan tuomioistuin on voinut nimetä asiantuntijan. Tätä mahdollisuutta on kuitenkin käytetty harvoin. Jos asianosaiset ovat nimenneet asiantuntijan itse, häneen on sovellettu todistajaa koskevia säännöksiä (”asiantunteva todistaja”). Tämä taas on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että asiantuntijalle ei ole asetettu varsinaisia kelpoisuus- tai puolueettomuusvaatimuksia. Lisäksi todistajan asemassa ollut asiantuntija on saanut olla käsittelyssä läsnä vain oman kuulemisensa ajan, vaikka laajempi läsnäolo olisi voinut olla tietyissä tilanteissa tarpeen.

Vuoden 2016 alusta voimaan tulleet säännökset muuttivat tilanteen. Uusia säännöksiä sovelletaan siitä riippumatta, onko asiantuntijan nimennyt tuomioistuin vai asianosainen.

Yleissäännöksen mukaan asiantuntijaa kuullaan erityisiä tietoja vaativista kokemussäännöistä sekä niiden soveltamisesta asiassa ilmenneisiin seikkoihin. Määritelmän tarkoituksena on erottaa asiantuntija todistajasta, jonka tehtävänä on kertoa ensisijaisesti omista havainnoistaan. Asiantuntijalta edellytetäänkin erityisiä tietoja, jotka käytännössä saadaan koulutuksen tai kokemuksen taikka molempien kautta. Tyypillisiä asiantuntijoita ovat esimerkiksi lääkärit, tavarantarkastajat ja teknisen alan ammattihenkilöt kuten rakennusinsinöörit. Uusia asiantuntijaa koskevia säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta oikeustieteellisen asiantuntijalausunnon antajaan.

Asianosaisen tehtävänä on ilmoittaa tuomioistuimelle, onko sen nimeämä henkilö todistaja vai asiantuntija. Tuomioistuin ei kuitenkaan ole sidottu asianosaisen ilmoitukseen.

Selvä muutos aiempaan nähden on se, että myös asianosaisen nimeämän asiantuntijan on uuden säännöksen mukaan oltava rehelliseksi ja alallaan taitavaksi tunnettu. Lisäksi asiantuntijalta edellytetään puolueettomuutta: asiantuntijana ei saa toimia se, joka on asiaan tai asianosaiseen sellaisessa suhteessa, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu.

Riidan osapuolella näyttäisikin nyt olevan nimenomaisen säännöksen nojalla selvästi aiempaa paremmat mahdollisuudet kyseenalaistaa vastapuolen asiantuntijan puolueettomuus ja kelpoisuus. Ensisijaisesti on asiantuntijan itsensä ja hänen nimenneen asianosaisen vastuulla huolehtia, että puolueettomuus- ja kelpoisuusvaatimukset täyttyvät. Jos asiasta esitetään epäilyksiä, asiantuntijaa voidaan tarvittaessa kuulla tuomioistuimessa ja hankkia häneltä lisäselvitystä.

Uuteen sääntelyyn ei sisälly erityisiä sanktioita kelpoisuus- tai puolueettomuusvaatimuksen ohittamisesta. Uudistuksen taustalla olevassa hallituksen esityksessä on todettu, että asiantuntijan pätevyydessä ja puolueettomuudessa havaitut puutteet otettaisiin lähtökohtaisesti huomioon asiantuntijatodistelun näyttöarvoa määriteltäessä. Ainoastaan ”räikeimmissä tapauksissa” tuomioistuin voisi kokonaisuudessaan evätä asiantuntijan ja kehottaa asianosaisen esittämään muuta näyttöä.

Uudistus voi osaltaan asettaa tuomioistuimelle uusia ja vaikeita arviointitehtäviä, kun sen joutuu ottamaan kantaa asianosaisen tekemään väitteeseen vastapuolen nimeämän asiantuntijan puuttuvasta pätevyydestä tai puolueettomuudesta.

Kiinnostava uudistus liittyy myös asiantuntijan laajentuneen läsnäolo-oikeuden mukanaan tuomiin uusiin mahdollisuuksiin. Lähtökohtana on edelleen, että todistaja tai asiantuntija ei saa olla läsnä asian käsittelyssä enempää kuin hänen kuulustelemisensa vaatii. Uuden säännöksen mukaan tuomioistuin voi kuitenkin tarvittaessa sallia, että asiantuntija on läsnä asian käsittelyn muissa osissa.

Tämä läsnäolo-oikeus voisi olla käyttökelpoinen esimerkiksi silloin, kun tuomioistuimessa kuullaan vastapuolen nimeämää asiantuntijaa, tai riidan kohteena olevan esineen katselmuksen yhteydessä.

Jatkokäsittelylupa hovioikeudessa

Mikä muuttui?

Hovioikeuksissa on vuodesta 2011 ollut käytössä jatkokäsittelylupajärjestelmä. Jatkokäsittelylupaa on edellytetty rahasaamista koskevissa riita-asioissa, joissa niin sanottu häviöarvo on korkeintaan 10 000 euroa.

Rikosasioissa syytetty on tarvinnut jatkokäsittelyluvan, jos hänet on tuomittu enintään 4 kuukauden vankeus-rangaistukseen. Syyttäjä ja rikoksen uhri ovat tarvinneet luvan, jos valitus koskee rikosta, josta rangaistus on sakkoa tai enintään 2 vuotta vankeutta.

Lokakuun 2015 alussa voimaan tulleilla säännöksillä jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltamisala laajennettiin merkittävästi. Nyt jatkokäsittelylupa tarvitaan

  • kaikissa riita- ja hakemusasioissa,
  • rikosasioissa, jos annettu tuomio asiassa on enintään 8 kuukautta vankeutta.

Kaikista käräjäoikeuden ratkaisuista voi edelleen valittaa hovioikeuteen, mutta järjestelmä tarkoittaa sitä, että hovioikeus ottaa täyteen tutkintaan vain ne asiat, joille se on myöntänyt jatkokäsittelyluvan.

Hovioikeuden on myönnettävä lupa esimerkiksi silloin, kun ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta, käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä tai luvan myöntämiseen on muu painava syy.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Kun asianosainen valittaa käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, valituskirjelmässä on muiden seikkojen lisäksi ilmoitettava peruste jatkokäsittelyluvan myöntämiselle asiassa ja syyt, joiden nojalla valittaja katsoo perusteen olevan olemassa.

Käsityksemme mukaan uudistetuilla säännöksillä ei tule olemaan merkittävää vaikutusta mahdollisuuteen valittaa yritysten välistä riitaa koskevasta käräjäoikeuden tuomiosta. Ainakaan laajemmissa asioissa hovioikeudella ei voi olla käytännössä mahdollisuutta arvioida käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ilman, että se ottaa vastaan asiaa koskevaa todistelua.

Boreniuksen kokenut riidanratkaisuryhmä avustaa suomalaisia ja kansainvälisiä asiakkaita erilaisissa vaativissa oikeudenkäynneissä sekä muissa viranomais- ja riidanratkaisumenettelyissä.

Share on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Facebook