Ajankohtaista/17.9.2025
Puolustus- ja turvallisuushankinnat kasvussa – näin ne eroavat muista hankinnoista
Ilkka Aalto-Setälä
jaKalle Salava
Nato-maat sopivat kesäkuussa Haagissa investoivansa 5 prosenttia bruttokansantuotteesta keskeisiin puolustustarpeisiin sekä puolustukseen ja turvallisuuteen liittyviin menoihin vuoteen 2035 mennessä.
Sopimus/julkilausuma on luonteeltaan poliittinen tavoite. Aiempi tavoite oli 2 %, ja sen täytti 23 jäsenvaltiota 32 Nato-maasta. Silti uusi tavoite on tärkeä signaali, erityisesti yhdistettynä Euroopan tarpeeseen vahvistaa puolustustaan USA:n pyrkiessä vähentämään painoarvoaan.
Odotettavissa on Euroopan tasoisesti merkittävää ja pitkäaikaista kasvua julkisissa puolustus- ja turvallisuushankinnoissa. Suomi todennäköisesti on kärkimaita tässä kehityksessä. 5 % Suomen BKT:sta olisi noin 13,8 miljardia euroa. Vertailun vuoksi Suomen puolustusministeriön koko budjetti on noin 6,5 miljardia euroa.
Naton 5 % -tavoite muodostuu vähintään 3,5 prosentista Naton määritelmän mukaisista puolustusmenoista ja korkeintaan 1,5 prosentista, joka voidaan käyttää ”muun muassa kriittisen infrastruktuurimme suojelemiseen, verkkojemme puolustamiseen, siviilivalmiutemme ja -sietokykymme varmistamiseen, innovaatioiden vapauttamiseen ja puolustusteollisen perustamme vahvistamiseen”. Tämä 1,5 % voidaan siis käyttää muihin kuin varsinaisiin puolustusmenoihin.
Kaikkiaan kyse on kuitenkin merkittävästä rahoituksen lisääntymisestä, joka oletettavasti menee merkittävissä määrin hankintoihin.
Toisin kuin monessa muussa maassa, on Suomessa tavallisen julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevan lain (hankintalaki) ohella erillinen laki puolustus- ja turvallisuusalan hankinnoista (ns. PUTU-laki). Lakia sovelletaan tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta puolustus- ja turvallisuushankintoihin.
Puolustushankintoja ovat:
- puolustustarvikkeiden eli erityisesti sotilaallisiin tarkoituksiin sovitettujen tavaroiden, aseiden, ammusten ja puolustusmateriaalien hankinnat,
- puolustustarvikkeiden elinkaareen liittyvät hankinnat sekä
- rakennusurakat ja palvelut sotilaallisiin tarkoituksiin.
Turvallisuushankintoja turvallisuustarkoituksiin tehtävät hankinnat, joihin liittyy turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja ja niiden elinkaareen suoraan liittyvät hankinnat. Asiakirjojen turvallisuusluokituksesta johtuen käytännössä vain valtiosektorilla voi olla PUTU-lain soveltamisalaan kuuluvia turvallisuushankintoja.
PUTU-lain soveltamisalasta johtuen puolustus- ja turvallisuusalan organisaatioiden hankinnoista vain osa kuuluu PUTU-lain soveltamisalaan ja osa tavallisen hankintalain soveltamisalaan. Puolustushankintojen osalta rajanvedon kannalta olennaista on kiinnittää yhtäältä huomio siihen, onko kyseessä puolustustarvike, ja toisaalta liittykö se puolustustarvikkeen elinkaareen. Oikeuskäytännössä on ollut muun muassa tapaus, jossa puolustusvoimat hankki sotilaskoneilleen sääsuojia, joita kuitenkaan ollut erityisesti suunniteltu tai sovitettu sotilaallisiin tarkoituksiin. KHO katsoi, että ne eivät täyttäneet puolustustarvikkeen määritelmää, mutta koska ne liittyvät olennaisella tavalla puolustustarvikkeisiin kuuluvien sotilaslentokoneiden elinkaareen, kuului niiden hankinta PUTU-lain soveltamisalaan. Vastaavalla tavalla markkinaoikeus on katsonut, että esimerkiksi tulostus-, kopiointi- ja painatuspalvelut kuuluvat PUTU-lain soveltamisalaan, kun kyseessä on hävittäjälentokoneiden lentotekniseen ohjekirjallisuuteen liittyvä hankinta.
Menettelylliset erot suhteessa tavalliseen hankintalakiin kiteytyvät PUTU-laissa turvallisuusintresseihin ja laajemman salassapidon tarpeeseen. Silloin kun hankinnan laatu ei ehdottomasti sitä edellytä, kilpailutetaan kuitenkin myös PUTU-hankinnat julkisin tarjouspyynnön samassa HILMA-ilmoituskanavassa kuin muutkin hankintailmoitukset. Siviilikäyttöön liittyviä tarjoavien yritysten voi olla viisasta tarkastella kanavalta myös PUTU-lain alle kuuluvia ilmoituksia.
PUTU-lain hankintamenettelyt muistuttavat läheisesti tavallisen hankintalain menettelyjä, joskin salassapitovelvoitteet korostuvat. Lopuksi vielä kolme oikeudellista eroa PUTU-hankintojen ja tavallisten hankintojen välillä:
- PUTU-hankinnoissa on osin korkeammat kansalliset kynnysarvot. PUTU-lain liitteen B mukaisiin palveluihin sovelletaan kansallisten hankintojen säännöksiä, ja PUTU-lain hankintoihin liittyy myös tavallisesta hankintalaista poikkeavia suorahankintaperusteita ja soveltamisalapoikkeuksia.
- PUTU-hankinnoissa ei koskaan käytetä avointa menettelyä (tavallisen hankintalain yleisin hankintamenettely).
- PUTU-hankinnat eivät edellytä valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, toisin kuin tavallisen hankintalain mukaiset hankinnat.
Ilkalla on yli 25 vuoden kokemus kilpailunrajoituksiin ja yrityskauppavalvontaan liittyvistä asioista. Hän toimii yhtiöiden ja valtion laitosten neuvonantajana kilpailunrajoituksiin, sisämarkkinaoikeuteen ja markkinaoikeuteen liittyvissä kansallisissa ja EU-liitännäisissä asioissa, kuten yrityskauppojen valvontaan, määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, kartelleihin, valtion tukiin, rahapelialaan sekä julkisiin hankintoihin liittyvissä asioissa.
Ilkka myös edustaa asiakkaita säännöllisesti kansallisissa tuomioistuimissa, Euroopan komissiossa ja Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja avustaa sekä suomalaisia että kansainvälisiä asiakkaita yritysjärjestelyissä ja yhteistyösopimuksissa.
Ilkka vastaa Boreniuksen EU & Competition Law -tiimistä.
Kalle toimii neuvonantajana Boreniuksen kilpailuoikeustiimissä. Hän neuvoo yrityksiä ja valtion virastoja sisämarkkinaoikeuteen ja sopimusoikeuteen liittyvissä asioissa, erityisesti julkisiin hankintoihin ja valtiontukiin liittyvissä kysymyksissä, sekä sopimusoikeudessa ja riidanratkaisussa. Kallella on yli 13 vuoden laaja kokemus näiltä oikeudenaloilta, ja hän on edustanut sekä viranomaisia että yrityksiä monimutkaisissa oikeudenkäynneissä eri tuomioistuimissa.