Puolustussektorin IP-kysymyksiä, osa 1: Puolustuskeksintöjen pelisäännöt muuttumassa

Suomi on viime vuosina noussut vahvaksi puolustussektorin kasvuyhtiöiden toimintaympäristöksi. Maassa toimii suuri joukko teknologiayrityksiä, jotka kehittävät asejärjestelmiin, sensoreihin, viestintään, autonomiaan, drooneihin tai näiden torjuntaan, kyberturvallisuuteen ja muihin puolustuksen kannalta relevantteihin kokonaisuuksiin liittyviä ratkaisuja.

Puolustusteknologian kasvuyhtiöiden ratkaisut täyttävät usein patentoitavuuden yleiset edellytykset. Oman teknologian suojaaminen patentilla on perinteinen – ja usein välttämätön – osa IP-suojaa. Näin on varsinkin toimitusketjuissa, joissa ratkaisua ei myydä suoraan loppuasiakkaalle eli Puolustusvoimille vaan muille toimialan yhtiöille. 

Puolustussektori on IP-näkökulmasta erityisalue monestakin syystä. Yksi syy tähän on puolustuskeksintöjä koskeva erityisnormisto.

Suomessa puolustuksellisesti merkityksellisiin keksintöihin sovelletaan erillislakia, lakia maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä (551/1967). Nykyisen lain lähtökohta on yksinkertainen mutta jyrkkä: jos keksintö katsotaan ensisijaisesti maanpuolustukselle merkitykselliseksi, valtio voi – patenttihakemuksen jättämisen jälkeen – päättää keksinnön pakkolunastamisesta. Pakkolunastus tapahtuu korvausta vastaan, mutta sen seurauksena yksityinen omistusoikeus ja siihen liittyvä patenttistrateginen liikkumavara päättyvät. Jos keksintö ei ole niin kriittinen, että pakkolunastus katsotaan tarpeelliseksi, patentoimismenettely palautuu nykylain alla normaaleihin uomiinsa ja keksintö tulee aikanaan julkiseksi.

Useimmissa länsimaissa on vastaavia normeja, joiden perusteella patentti voidaan määrätä salaiseksi ja sen hyödyntämistä rajoittaa. Pakkolunastuksen mahdollistava järjestelmä on kuitenkin kansainvälisesti poikkeuksellinen.

Puolustuskeksintöjä koskevan lainsäädännön uudistus on vihdoin etenemässä, ja hallituksen esitys julkaistiin äskettäin. Tavoitteena on saada laki voimaan vielä tällä hallituskaudella.

Ehdotettu Laki puolustuskeksintöjen salassapidon turvaamisesta on elegantti suppeudessaan, mutta radikaali vaikutuksissaan: uuden lain alla Puolustusvoimat voisi määrätä puolustuskeksinnön salassapidettäväksi, mutta keksintöä ei pakkolunastettaisi, vaan sitä koskisi ”vain” vaitiolovelvollisuus ja hyödyntämiskielto. Koko lainsäädännön periaate käännettäisiin siis päinvastaiseksi nykytilasta, jossa ainoa keino säilyttää salassapito on lunastaa keksintö kokonaan valtiolle. Salassapito arvioidaan vuosittain ja se jatkuu vain jos salassapito on edelleen välttämätöntä. Keksinnön haltijalla olisi oikeus ”täyteen korvaukseen” päätöksen todennäköisesti aiheuttamasta vahingosta.

Keskeinen muutos on uusi kriteeristö sille, milloin keksinnölle on haettava patenttia ensin Suomessa sen puolustuksellisen merkityksen arvioimiseksi. Nykylaissa edellytetään, että on ”ilmeistä”, että keksinnöllä on pääasiallisesti merkitystä maanpuolustukselle. Ehdotetun lain mukaan velvollisuus koskisi puolustustarvikkeita (sellaisina kuin ne on määritelty puolustustarvikkeiden viennistä annetussa laissa) sekä kansalliseen valvontaluetteloon sisältyviä kaksikäyttötuotteita. Soveltamisala on siis mietitty kokonaan uudelleen ja rajattu selkeästi, sillä sekä puolustustarvikkeet että kansallisen valvontaluettelon teknologiat on määritelty varsin tarkasti.

Velvoitteen ulottaminen kaikkiin kansallisen valvontaluettelon teknologioihin on ehkä odottamaton ratkaisu. Luettelossa on erityisesti kvanttiteknologiaan ja jossain määrin puolijohde- ja 3D-tulostusteknologiaan liittyviä kohtia. Vaikka kvanttiteknologia on geopoliittisesti merkityksellistä, sen sisällyttäminen yllättää, kun soveltamisala muutoin kapenisi ja täsmentyisi koskemaan aivan selvästi puolustusalan keksintöjä. Onko kvanttiteknologia todella puolustuksen kannalta näin merkityksellistä? Sen sijaan esimerkiksi Puolustusvoimien logistiikkaan tai terveydenhuoltoon liittyvä keksintö ei voine täyttää uuden puolustuskeksinnön määritelmää.

Kaikkiin puolustustarvikkeisiin ja kansallisen valvontaluettelon kaksikäyttötuotteisiin liittyviin keksintöihin on haettava patenttia ensin Suomessa. Tämä onkin ehkä lain merkittävin käytännön vaikutus. Esimerkiksi Suomessa tehtyyn, valvontaluettelossa mainittuun kvanttiteknologiakeksintöön olisi siis ensin haettava patenttia Suomesta.

Suomen NATO-jäsenyyden myötä voimaan saatettiin keväällä 2024 niin sanottu NATOn keksintösopimus, joka mahdollistaa salaisiksi luokiteltujen puolustukseen liittyvien patenttihakemusten käsittelyn ja niissä kuvattujen keksintöjen suojaamisen NATO-maiden välillä ilman julkistamista.

Monissa NATO-maissa – kuten Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Ranskassa – tämä järjestelmä toimii yhdessä kansallisen lainsäädännön kanssa siten, että yritys voi: (i) säilyttää keksinnön salassa, (ii) säilyttää patentin omistusoikeuden, ja (iii) saada patenttisuojaa useassa NATO-maassa salaisen menettelyn kautta.

Suomessa tilanne on tähän saakka ollut toinen. Vaikka NATO-sopimus on saatettu voimaan, kansallisia puolustuskeksintöjä koskevaa erityislainsäädäntöä ei ole muutettu vastaavalla tavalla. Suomessa ei siis tällä hetkellä ole järjestelmää, jossa puolustuskeksinnön voisi julistaa salaiseksi niin, että sille voisi hakea suojaa NATO-sopimuksen perusteella. Samaan aikaan muiden NATO-maiden keksijät pystyvät saamaan suojaa Suomessa.

Myöskään jatkossa salaiseksi julistetulle puolustuskeksinnölle ei voisi hakea patenttia Suomessa. Sille voisi kuitenkin salassapidon aikanakin puolustusvoimien luvalla (ja vain puolustusvoimien luvalla) hakea patenttia muissa NATO-maissa NATOn keksintösopimuksen nojalla. Lakiuudistus siis korjaa osittain vanhan lain alla vallinneen epätasapainon, jossa muiden NATO-maiden keksijät ovat voineet hakea patenttia Suomessa, mutta suomalaiset eivät vastaavasti muualla.

Vaikka salainen patentti on monissa maissa mahdollinen ja tulisi pian mahdolliseksi suomalaisille keksinnöille, sen kaupallinen hyöty on usein rajallinen. Salaisen patentin arvo ei yleensä perustu avoimeen lisensointiin tai aktiiviseen loukkausvalvontaan. Loukkausriidat ovat puolustuskontekstissa harvinaisia ja prosessuaalisesti vaikeita, ja salaisia patentteja koskevat kielto- ja turvaamistoimet ovat käytännössä mahdottomia. 

Salainen patentti toimii pikemminkin omistusoikeuden dokumentointina, neuvotteluvalttina kansainvälisissä ohjelmissa, IP-allokaation välineenä konsortioissa, ja arvon säilyttäjänä yritysjärjestelyissä. Tästä huolimatta se on monille yrityksille varsinkin NATO-maiden välillä tärkeä työkalu. 

Puolustuskeksintöjä koskeva erityissääntely on vain yksi puolustussektorin IP-suojan erityiskysymyksistä. Toimialan dynamiikassa on monia tekijöitä, jotka pakottavat korkean teknologian yhtiöt miettimään IP-strategiaansa tarkasti. Kirjoitamme niistä lisää erillisessä blogikirjoituksessa.

Jos kirjoituksesta heräsi kysyttävää, puolustussektoriin erikoistuneet asiantuntijamme keskustelevat mielellään kanssanne lisää.