Ajankohtaista/20.1.2026
Sidosyksikkösääntelyn ulosmyyntiraja kiristyi
Kalle Salava
jaLeo Rantanen
Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 15.1.2026 merkittävän ennakkoratkaisun asiassa C-692/23 (AVR-Afvalverwerking BV v. NV BAR-Afvalbeheer ym.), joka koskee hankintadirektiivin sidosyksikön ulosmyyntikriteerin* tulkintaa. Tuomiolla on merkittäviä vaikutuksia Suomen julkisten hankintojen kentässä.
Tuomion sisältö kiteytetysti on, että mikäli sidosyksiköllä on tytäryhtiöitä, tulee myös niiden ulosmyynti laskea mukaan ulosmyyntikriteeriä laskettaessa. Ulosmyynti on myyntiä, joka ei kohdistu sidosyksikköön määräysvaltaa käyttävään hankintayksikköön.
Ratkaisu tarkoittaa, että sidosyksiköstä ei ole mahdollista erottaa ulosmyyntiä erilliseen sidosyksikön tytäryhtiöön ulosmyyntikriteerin täyttämiseksi. Hankintayksikkö voi jatkossakin omistaa vapaasti yksityisellä markkinoilla toimivia yrityksiä, mutta ei sidosyksiköiden kautta. Alla oleva kuva voi auttaa asian hahmottamisessa.

Ulosmyyntirajan ylitys johtaa sidosyksikköaseman puuttumiseen, jolloin hankinnat tulisi kilpailuttaa. Jo tapahtuneet hankinnat ovat tällöin suorahankintoja. Tarkastelu siitä, ylittyykö ulosmyyntiraja, on siksi syytä tehdä välittömästi, huomioiden kaikki sidosyksikön hallinnassa olevat yhtiöt.
Kansallinen ulosmyyntirajan tiukennus
Suomessa ulosmyyntirajasta on säädetty tiukemmin kuin direktiivissä. Direktiivit saatetaan voimaan kansallisin laein, jolloin kansalliset lainsäätäjät voivat poiketa direktiivistä sallituissa rajoissa. Julkisissa hankinnoissa tämä tarkoittaa karkeasti ottaen, että kansalliset lainsäätäjät voivat säätää direktiiviä tiukempia ja pidemmälle meneviä rajoitteita julkisten hankintojen tekemiseen. Näin suomen lainsäätäjä on myös ulosmyyntirajojen osalta tehnyt.
Direktiivissä ulosmyyntiraja on 20 % sidosyksikön liikevaihdosta. Kun direktiiviä toimeenpantiin säätämällä hankintalaki, oli ulosmyyntiraja ehkä eniten poliittista erimielisyyttä aiheuttanut asia – hankintayksiköt olisivat halunneet direktiivin 20 %:n rajan sellaisenaan, kun taas elinkeinoelämä halusi rajasta tiukemman. Lopulta hankintalain 15 §:ään kirjattiin ulosmyyntirajaksi 5 % sidosyksikön liikevaihdosta, ja aloilla ilman vastaavaa markkinaehtoista toimintaa 10 % sidosyksikön liikevaihdosta. Säätäessään direktiiviä lainsäätäjä ei sisällyttänyt hankintalakiin lainkaan direktiivin mukaista 20 % ulosmyyntirajaa, vaan se korvattiin tiukemmalla säännöksellä. Lainsäätäjä tuskin tuolloin tiesi tai tarkoitti, että ulosmyyntiraja tulisi laskea sidosyksikön itsensä liikevaihdosta konserniliikevaihdon sijasta.
Hankintalain sidosyksikön käsitteen laskentaperusteita on arvioitava yhteneväisesti direktiivin kanssa – erityisesti silloin, kun hankintalaissa ei ole lainkaan direktiivin mukaista 20 % ulosmyyntirajaa, vaan se on vain korvattu alemmalla rajalla. Näin ollen siihen on laskettava mukaan myös sidosyksikön tytäryhtiöiden ulosmyynti.

Johtopäätökset
EUT:n ratkaisu asiassa C-692/23 muuttaa merkittävästi sidosyksikköaseman tulkintaa Suomessa. Ratkaisun myötä ulosmyyntirajaa laskettaessa on huomioitava koko sidosyksikön konsernin ulosmyynti – sidosyksikön tytäryhtiöiden ulosmyyntiä ei voida jättää laskelman ulkopuolelle.
Suomen tiukat kansalliset ulosmyyntirajat (5 % tai 10 % ilman markkinaehtoista toimintaa) yhdistettynä EUT:n tulkintaan tarkoittavat, että monet aiemmin sidosyksikköpoikkeuksen piirissä toimineet järjestelyt saattavat ylittää ulosmyyntirajan. Tämä voi johtaa siihen, että monet sidosyksiköiksi tarkoitetut organisaatiot eivät täytä sidosyksikön kriteerejä ja siltä tehdyt hankinnat ovatkin olleet hankintalain vastaisia.
Tämän vuoksi:
- Hankintayksiköiden tulee viipymättä arvioida sidosyksikkökonsernien ulosmyynti uudelleen ottaen huomioon myös tytäryhtiöiden ulosmyynti. Tarkastelu on syytä tehdä välittömästi, sillä ulosmyyntirajan ylitys johtaa sidosyksikköaseman puuttumiseen.
- Mikäli ulosmyyntiraja ylittyy, tulee arvioida korjaavia toimia, kuten yksityisillä markkinoilla toimivien tytäryhtiöiden siirtämistä suoraan hankintayksikön omistukseen, ulosmyynnin vähentämistä tai sidosyksikköasemasta luopumista.
Ratkaisu voi tuoda poliittista painetta ulosmyyntirajojen supistamiseen tai kansallisesti tiukennetun ulosmyyntirajan erottamiseen direktiivien mukaisesta ulosmyyntirajasta. Ajankohta tällaiselle on otollinen, sillä hankintalain uudistuksen pitäisi aikataulun mukaan edetä tasavallan presidentin esittelyyn tämän viikon perjantaina. Tässä aikataulussa esitystä ei muuteta, joten joko esityksen antaminen lykkääntyy taas, eduskunta joutuu itse arvioimaan asian tai ulosmyyntirajaa ei muuteta tältä osin.
Jos aiheesta heräsi kysyttävää, asiantuntijamme keskustelevat mielellään kanssanne lisää.
*direktiivin 2014/24 artiklan 12 kohdan 3 alakohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin artiklan 12 kohdan 5 alakohdan kanssa

Kalle toimii neuvonantajana Boreniuksen kilpailuoikeustiimissä. Hän neuvoo yrityksiä ja valtion virastoja sisämarkkinaoikeuteen ja sopimusoikeuteen liittyvissä asioissa, erityisesti julkisiin hankintoihin ja valtiontukiin liittyvissä kysymyksissä, sekä sopimusoikeudessa ja riidanratkaisussa. Kallella on yli 13 vuoden laaja kokemus näiltä oikeudenaloilta, ja hän on edustanut sekä viranomaisia että yrityksiä monimutkaisissa oikeudenkäynneissä eri tuomioistuimissa.

Leo työskentelee Boreniuksen kilpailuoikeustiimissä. Hän neuvoo sekä yrityksiä että julkisyhteisöjä kaikenlaisissa kilpailuoikeuteen, valtiontukiin, EU:n sisämarkkinaoikeuteen ja julkisiin hankintoihin liittyvissä kysymyksissä. Leolla on käytännön kokemusta mm. määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön liittyvästä neuvonannosta sekä hallinto-oikeudellisista prosesseista.