Ajankohtaista/6.8.2026
EU:n ennallistamisasetus – OSA 2: Kansallinen ennallistamissuunnitelma
Heidi Malmberg
jaAlli Pylkkö
Suomen kansallisen ennallistamissuunnitelman koontiluonnos on lausuntokierroksella 27.8.2026 asti, minkä jälkeen ennallistamissuunnitelma toimitetaan EU:n komissiolle kommentoitavaksi.
Lausunnolla olevassa kansallisen ennallistamissuunnitelman koontiluonnoksessa määritellyt toimenpiteet eivät suoraan velvoita yksityisiä toimijoita. Keskeisiä avoimia kysymyksiä ovat metsien ennallistamisalueiden määrittely sekä rahoitus. Metsien ennallistamista käsitellään täällä.
Tässä blogipostauksessa käsitellään Suomen ennallistamissuunnitelmia.
Yleiskuvailu
Lausuntokierroksella olevan suunnitelman koontiluonnoksessa esitetään suuntaa antavat pinta-alatavoitteet ennallistamisen piiriin tulevista aluemääristä. Etusijalle asetetaan Natura-alueiden ennallistaminen erityisesti soilla vuoteen 2030 asti. Esitetyt toimenpiteet pohjautuvat:
- lakimuutoksiin: luontotyyppisuojelun laajentaminen, heikentämiskiellon laajentaminen, luvitus- ja ilmoituskäytäntöjen tarkistaminen
- vapaaehtoisten toimien kannustamiseen: METSO- ja Helmi-ohjelmien jatkaminen ja
- informaatio-ohjaukseen.
Komission kommentointikierroksen jälkeen valtioneuvosto hyväksyy kansallisen ennallistamissuunnitelman; valtioneuvoston päätös on valituskelpoinen. Suunnitelmaa päivitetään tulevina vuosina, ensimmäisen kerran vuonna 2032. Tuolloin tarkennetaan muun muassa tulevien tavoitevuosien pinta-aloja.
Komissio julkaisee myöhemmin eri ekosysteemejä koskevat parantamisvelvoitetasot, jotka määrittelevät ennallistamisen tason muun muassa metsissä.
Suomen soveltamat poikkeukset
Suomi soveltaa asetuksen mahdollistamia poikkeuksia laajasti.
- Aluekohtaisesta heikentämiskiellosta poikkeaminen ekologisella kompensaatiolla. Suomi on ilmoittanut soveltavansa ennallistamisasetuksen mahdollistamaa poikkeusta aluekohtaisesta heikentämiskiellosta ja luonnon tilan parantamisvelvollisuudesta. Poikkeuksen soveltaminen tarkoittaa, että vaihtoehtojen puuttuessa merkittävä heikentäminen tietylle alueelle voidaan sallia, jos aiheutuva haitta korvataan muualla samalla luonnonmaantieteellisellä alueella (suurin osa Suomesta) parannuksilla samaan luontotyyppiin tai lajin elinympäristöön.
- Alennettu pinta-alatavoite. Ennallistamisasetuksen mukaan luontotyyppien pinta-alaa tulee laajentaa, mikäli nykyisellä levinneisyydellä ei voida saavuttaa luontotyypin hyvää tilaa. Laajennukset tehdään vuoteen 2050 mennessä. Suomi asettaa tavoitteeksi 90 prosenttia tarvittavasta lisäpinta-alasta täyden palauttamisen sijaan. Poikkeusta sovelletaan kaikkien luontotyyppien osalta.
- Kevennetty ennallistamistavoite erittäin yleisille luontotyypeille. Kolmelle erityisen laajalle levinneelle luontotyypille: puustoisille soille karuille ja kirkasvetisille järville, humuspitoisille järville ja lammille, asetetaan alennettu kattavuus: vuoteen 2050 mennessä ennallistamistoimien tulee kattaa 80 prosenttia heikentyneiden luontotyyppien pinta-alasta 90 prosentin sijaan.
- Merkittävästi alennettu tavoite suoluontotyypeille. Neljän yleisimmän suotyypin: aapasoiden, boreaalisten keidassoiden, puustoisten soiden sekä vaihettumis- ja rantasoiden, osalta Suomi esittää vuoteen 2050 mennessä ennallistamistavoitteeksi vain noin 30 prosenttia asetuksen lähtökohtaisen 90 prosentin sijaan.
- Ei numeerista tavoitetta puiden istuttamiselle. Ennallistamisasetuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee istuttaa 3 miljardia puuta vuoteen 2030 mennessä. Suomi ei aseta kansallista numeerista tavoitetta uusien puiden istuttamiselle.
- Ruoantuotantokäytössä olevien alueiden poikkeus. Aktiivisessa ruuantuotannossa olevia turvepeltoja ei lähtökohtaisesti oteta ennallistamistoimien piiriin.
Rahoitus avoinna
Keskeinen auki oleva kysymys on ennallistamistoimien rahoittaminen. Nykyisten rahoitusarvioiden mukaan rahoitusta puuttuu noin 400 miljoonaa euroa vuodessa. Kansallisen suunnitelman mukaan suurin osa rahoituksesta on valtion budjetista, osa EU:lta, kuten CAP-rahoituksen muodossa, ja osa katetaan yksityisten ja kunnallisten toimijoiden vesien ja merenhoidon kuluina. Tässä vaiheessa ei voida poissulkea yksityiselle tulevia kustannuksia ennallistamisesta.
Jos yllä esitetyt näkökulmat herättävät kysymyksiä tai haluat muuten keskustella teemasta, projekteihin ja ympäristöoikeuteen erikoistuneet asiantuntijamme keskustelevat mielellään kanssanne.
LISÄTIETOJA AIHEESTA:
Heidi on kahdella lainkäyttöalueella (Suomi ja New York) toimivaltainen juristi, joka on erikoistunut sääntelyasioihin. Hän avustaa asiakkaita infrastruktuurin lupamenettelyihin, teollisuustoimintaan ja ympäristövastuukysymyksiin liittyvissä asioissa. Hän on työskennellyt monissa Suomessa ensimmäistä kertaa toteutetuissa teollisuus- ja infrastruktuurihankkeissa eri teollisuudenaloilla, kuten akkumateriaaliteollisuudessa ja merellä sijaitsevaa infrastruktuuria koskevissa hankkeissa. IFLR1000 on valinnut Heidin kaivos- ja luonnonvarasektorin hankekehityksen asiantuntijaksi Notable Practitioner -kategoriassa.
Heidillä on lähes 20 vuoden kokemus monitahoisista lupa- ja ympäristövastuukysymyksistä sekä viranomaisen että asianajotoimiston näkökulmasta. Hän toimii käytännönläheisesti ja ratkaisukeskeisesti ja pyrkii löytämään innovatiivisia ratkaisuja monimutkaisiin tilanteisiin.
Alli neuvoo asiakkaitamme ympäristöoikeuteen ja luonnonvaroihin liittyvissä asioissa. Alli aloitti Boreniuksella Associate-juristina vuonna 2025 työskenneltyään ensin Boreniuksella harjoittelijana. Hän on työskennellyt myös eduskunnan EDUFI-harjoittelijana Brysselissä ja tutustunut siellä EU:n lainsäädäntöprosesseihin.
Hän on myös suorittanut harjoittelun ympäristöministeriössä ja Väylävirastossa, joissa hän on työskennellyt lainvalmistelun ja ympäristölainsäädännön parissa. Alli on lisäksi toiminut ympäristöasioiden parissa YK:ssa nuorten luontodelegaattina. Kyseisessä roolissa hän on tutustunut ympäristösääntelyssä ja -politiikassa vallinneisiin kehityskulkuihin.